Uusi seikkailu luvassa

Enpä ole taaskaan päivittänyt pariin viikkoon, hups. Kerronpa siis nyt parin viime viikon tapahtumista ja kerron vähän uutisia.

Vappuviikko oli ehdottomasti kevään hauskin! Menoa piisasi melkein viikon joka päivälle, ja korjasin sitten melkein alkoholittoman huhtikuun aiheuttamat puutostilat. Tiistaina töiden jälkeen työkavereiden kanssa parille. Torstaina aamulla KY:lle, illaksi töihin ja töiden jälkeen taas vapun kovimpaan menomestaan Pasilan Nurkkaan, jossa taisimme olla ainoat asiakkaat.

Perjantaina ohjelmassa oli jo perinteeksi muodostunut vappupiknik Kaivarissa. Asioimme päivän aikana tosin myös Koffin puistossa, jossa oli huomattavasti vähemmän ihmisiä muttei yhtään vähempää roskia. Illalla kävimme vielä kuuntelemassa PMMP:n laulantaa Nosturilla, jossa törmäsimmä myös pariin tutuhkoon kaatuneeseen puluun tai ehkä nykyisemmin sorkkaeläimeen.

Lauantaina olivat vuorossa kasarihenkiset (ysärimusalla tosin) pileet Riikan ja Markun luona. Ilta sisälsi hehkeitä mimmejä ja aivan käsittämättömän ala-arvoista (=eli just muhun vetoavaa) huumoria.

Keski-iän saavuttaneet pubiruusut Mirre ja Pirre eivät nyt jaksa

.

Sunnuntainakaan ei ollut levon aika, vaan raahauduin larppikavereiden kanssa Itä-Pakilaan pelaamaan pihapelejä. Oli kiva nähdä ihmisiä, ja erityisesti nautin pitkästä aikaa futiksen ja pesiksen pelaamisesta! Päivä meni jotenkin pitkäksi niin, että ehdin juuri toisiksi viimeiseen metroon, mutta oli kyllä mukavaakin. Seuraavana päivänä lihakset jättivät palautetta, että olin vähän yliarvioinut lihaskuntoni, mutta eipä haittaa.

.

Tämän viikon aikana heräsivät myös ajatukset, ettei se oikeastaan olisikaan kovin perseestä olla koko kesää työttömänä/alityöllistettynä, jos se tarkoittaisi sitä, että olisi aikaa viettää tällaista sosiaalista elämää koko ajan. Ah, ihmisten seura juovuttaa.

.

***

.

Ja sitten viimeisimpiin kuulumisiin.

.

Vuokrasopimukseni Puotilassa kului loppuun, joten sain kerätä vähäiset kimpsuni ja muutin takaisin äidin kämppään Riksuun.

.

Koulunkin olen viime viikkojen aikana saanut hoidettua loppuun: kaikki luennot on nyt käyty, harjoitukset palautettu, tentit suoritettu, kandityö hyväksytetty ja kypsyysnäyte kirjoitettu. Valmistumisesta ei puutu kuin valmistumishakemuksen jättäminen, jonka taidan kyllä toimittaa vasta loppusyksystä, koska seuraavan aiheen takia opiskelijastatuksen säilyttäminen on tärkeää.

Ja sitten uutisiin: koko kevään murheenkryynini eli AIESEC-työharjoitteluohjelma on nyt saanut ratkaisun! Työhakemusten, välikarsintojen, kahden melko tuskaisen saksankielisen puhelinhaastattelujen ja lukuisten sähköpostien vaihdon jälkeen on käynyt ilmi, että sain harjoittelupaikan Bonnista Saksasta!

Palkallinen (sen verran rahaa luvassa, että sillä juuri ja juuri tulee toimeen) harjoitteluni T-Mobile Internationalin henkilöstöosaston muutoksenjohtamistiimissä alkaa maanantaina 1.6. eli ihan kohta, ja jatkuu marraskuun loppuun asti. Olen jo varannut lennon perjantaille 29.5., joten silloin jätän taakseni koto-Suomen. Olen myös varannut hostellisängyn muutamalla ekalla yölle ennen kuin mun pitäisi päästä AIESECin järkkäämään asuntoon, josta en tiedä vielä oikein mitään. HUI!

.

Ennen vaihtoa on luvassa armotonta paperinpyörittelyhelvettiä (asiaa hoitaa kuusi ihmistä, jotka eivät kommunikoi keskenään, ja lisäksi näyttää siltä, että Suomen ja Saksan dokumentit eivät oikein sovi yhteen), joka aiheuttaa mulle runsaasti päänsärkyä, puheluita Saksaan ja paikasta toiseen juoksemista. Tarkemmat yksityiskohdat eivät varmaan ketään kiinnosta, joten ei siitä sen enempää. Eiköhän näistä kuitenkin selvätä, sillä motivaattorina on jännittävä, pelottava, ihana uusi seikkailu Saksan maalla. Seuraavan puolivuotisen aikana toivon oppivani puhumaan saksaa sujuvasti, saavani laadukasta työkokemusta ja ehtiväni matkustella ympäri Sakemannilandiaa. Haasteita niin työn kuin sopeutumisenkin kannalta tulee varmasti riittämään, mutta lähteminen ei tunnu Hong Kongin -kokemuksen jälkeen enää yhtä vaikealta. Koen kuplivaa jännitystä. :)

.

Harjoitteluun ja ulkomaille muuttamiseen liittyvien juttujen lisäksi mulla ei olekaan sen kummemmin tekemistä loppukuuksi. Vietän kesälomaa koulusta, ja työvuorojakin mulla on luvassa vain yksi ensi viikolle. Pelkäsin tylsistymistä, mutta näyttää siltä, että mulla on runsaasti tekemistä tarjolla loppuajaksi. Harjoittelujutuilta jäävällä vapaa-ajallani haluan rentoutua, nähdä ihmisiä ja tehdä juuri niin kuin mua huvittaa tuntematta syyllisyyttä. Olen nyt ollut pari päivää iskällä. Seuraavaksi aion katsoa yhden tai kaksi jaksoa Heroes-sarjaa koneelta siitä huolimatta että ulkona on täydellinen ilma, koska mua huvittaa! Ihanaa (syyllisyys loistoilman tuhlaamisesta jomottaa toki takaraivossa, mutta koitan hiljentää sen)! Iskä tullee tunnin päästä golfaamasta, jolloin voimme nauttia yhdessä lounasta (jota ei kyllä vielä ole, mut keksitään jotain) ja sitten voisin lähteä pyöräilemään iskän pappapyörällä. Mieleni tekee mennä Kolmilammelle tuijottamaan vettä. Ja illalla Riksuun Euroviisu-katsomoon.

.

Voin siis hyvin ja tällä hetkellä mun elämässä on meneillään mukavia asioita.