Turistina Helsingissä

Torstaina iltapäivällä odotus oli ohi, kun marssin luennon jälkeen Forumiin tapaamaan norjalaista vaihtokaveriani Amiraa, joka saapui Suomeen viikonloppuvierailulle kahden kaverinsa kanssa. Oli vähän jännää nähdä ensimmäistä kertaa sitten joulukuun, mutta outous karisi heti kun huomasimme tulevamme yhtä hyvin juttuun kuin ennenkin ja säilyneemme melko samanlaisina haihtunutta rusketusta lukuunottamatta. Amira vaan tuntui olevan ihan väärässä kontekstissa, kun emme olleetkaan enää kiinalaisten ympäröimänä vaan mun kotimaassa. Alitajuntani korjasi asian niin, että musta tuntui koko viikonlopun ajan kuin olisin itse ollut reissulla jossain paikassa, jonka vaan satun tuntemaan hyvin ja jossa puhutaan Suomea.


Varsinaisia turistihommia emme tehneet kauhean paljon: tytöt kävivät keskenään Arabian ja Iittalan tehtailla, kauppatorilla ja Senaatintorilla, ja yhdessä kävimme pällistelemässä paria Usbenskin katedraalia ja Suomenlinnassa. Suomenlinnassa oli kivaa pitkästä aikaa möyriä tunneleissa, ja ihailla kaunista merimaisemaa.

Vaikkei Oslokaan mikään tropiikki ole, olivat tytöt yllättyneitä, kun täällä meillä meri oli vielä osittain jäässä. Heistä oli myös hassua, että Suokin lautta oli jään kestävä ja kynti urheasti tietä auki jääkönttien läpi. Muuten Helsinki oli kuulemma kovin samanlainen kuin Oslo, paitsi että Hki on levittäytynyt suuremmalla alueelle, ja julkinen liikenne toimii paremmin. Tyttöjen mielestä oli myös huvittavaa, kun ravintoloissa kysyttiin aina, haluammeko yhteisen laskun vai maksaa erikseen - heidän johtopäätöksensä oli se, että suomalaisten täytyy olla todella pihejä, kun haluamme maksaa erikseen.

Oli yllätys, miten hyvin ymmärsin, kun tytöt puhuivat keskenään norjaa. En ymmärtänyt läheskään kaikkia saatika itse voinut sanoa mitään, mutta usein pystyin seuraamaan keskustelua. Olisi varmaan ulkopuolisille kuulostanut mielenkiintoiselta, kun heittelin norjankielisen molotuksen sekaan aina englanniksi kommentteja.

Olin tuskaillut, kun en oikein keksinyt hyviä baareja ja ravintoloita tytöille, mutta ympäriinsä kävellessä löysimme moniakin mieleisiä, eikä ehditty ollenkaan käydä kaikissa haluamissamme paikoissa. Tuntui vähän hassulta mennä turistien sekaan Ravintola Lasipalatsiin syömään ehtaa suomalaista ruokaa, mutta kyllä kannatti: poronkäristys oli herkkua. Muuten tytöt eivät kauheasti suomalaisista ruuista innostuneet - karjalanpiirakka oli vähän kuivaa ja salmari- ja tervasnapsit aiheuttivat irvistyksiä. Line itseasiassa kyllä tykästyi tervasnapsiin, minkä seurauksena tuli vikana bileiltana lauantaina otettua vähän turhan monta shottia (löysin juuri hyvin mielenkiintoisia kuvia kamerastani, ihanaa). Amiralla on selkeästi huono vaikutus muhun, kun sen seurassa ajauduin taas juomaan tuttuun Hong Kong -tyyliini. Yök.

Sunnuntaina tapasimme Amiran kaverit keskustassa (Amira siis yöpyi mun luona) ja jouduin hyvästelemän tytöt, kun he lähtivät kohti lentokenttää. Oli tosi sääli taas hyvästellä, mutta kerrankin en pillittänyt. Inhoan hyvästejä, mutta tuntuu paremmalta kun tuntuu, etteivät nämä olleet vielä viimeiset sellaiset. Seuraavaksi on mun vuoro mennä Norjaan reppumatkailemaan vuonoille...